Windy Windows (2008-)

Windy Windows -teoskokonaisuus koostuu valokuvista, joiden tematiikka rakentuu sisäisen ja ulkoisen yhteensovittamisesta – sisäisyyden viitatessa psyykkisiin tiloihin sekä ulkoisen ympäristöön ja kulttuuriseen ilmapiiriin, jossa elämme. Itsereflektiivisyys, minuuden erilaiset ilmentymät, ajan kuluminen, irrallisuus, globalisaatio sekä teollisen ja orgaanisen väliset vuoropuhelut ovat teoksissa läsnä.

 

Muuttaessani Oulusta Helsinkiin 2008 jätin taakseni itseäni aiemmin määrittäneen lapsuuden ja varhaisnuoruuden uskoni vanhoillislestadiolaisuuden. Aluksi vuokra-asunto Helsingissä oli lähes tyhjä. Keräsin sinne huonekaluja ja muita kodintarvikkeita samoin kuin keräsin uusia kokemuksia – sekä kamerani avulla niihin pohjautuvia uusia valokuvia. Helsingin asunto on toiminut minulle eräänlaisena itseni uudelleenmuotoilun paikkana, ja olen ottanut monet kokonaisuuden valokuvista siellä viimeisen 15 vuoden aikana.

 

Windy Windows -valokuvat ovat syntyneet arkisten hetkien merkityksellisyydelle ja kuvalliselle potentiaalisuudelle hereillä ja herkillä olemisesta. Olen tuonut kuviini myös erilaisia performatiivisia ja lavastuksellisia ratkaisuja. Valokuvaaminen on minulle eräänlaista eksistentiaalista mietiskelyä – sisään- ja uloshengitystä.

 

Teoskokonaisuuden tekemistä ja esittämistä ovat tukeneet Suomen kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus.

 

 

 

Scope (2015-2022)

Teoskokonaisuus Scope koostuu valokuvapohjaisista teoksista, readymade-pohjaisista installaatioista sekä videoesseestä.

 

Seinille ripustettavat valokuvapohjaiset teokset ovat valokuviani vuosilta 2015-2021, jotka olen kahta lukuunottamatta vääristänyt alkeellisen tekoälytyökalun avulla. Olen valinnut joitakin kohtia valokuvistani, jonka jälkeen käyttämäni työkalu on täyttänyt nuo valitut alueet uusilla pikseliyhdistelmillä imitoiden, tai yrittäen imitoida valokuvien ”todellisuutta” – ikään kuin ehdottaen, että kuva voisi muuntua valitulla alueella tällaiseksi kameran tekemän ehdotuksen sijaan, siten että tehty muutos sopii kuvaan. Näin syntyneet teokset ilmentävät tekoälyn kompurointia ihmisen luonnollisena pitämien vaikutelmien luomisessa. Niissä ilmenevä kehonkuva sisältää paljon outoja ja räikeitä vinksahduksia. Sitä voisi kutsua kehosurrealismiksi.

 

Readymade-esineistä koostuva installointi puolestaan tuo yhteen nykyihmisen käyttämiä teknisiä kommunikaatiolaitteita tai niiden osia sekä orgaanisia elementtejä kuten puunkappaleita. Teknisiä laitteita olen erilaisin menetelmin työstänyt varsinaisesta käyttötarkoituksestaan etäälle, yleensä silminnähden rikkinäiseen tilaan.

 

Kokonaisuuden nimikkoteos videoessee Scope (2020) koostuu ohjelmoiduista valokuvista, tekstistä ja musiikista. Teoksen alkupuolella ”minä” ja ”sinä” yhdistyvät, jonka jälkeen ihmismieli tuntuu olevan jokseenkin häilyvässä tilassa. Hän lentelee impulsiivisesti eri maihin ja harhailee itsensäkin yllättäen, suorittaa erilaisia toimia ja ajatuksia sekä vastaanottaa ja lähettää erilaisia viestejä.

 

Käsikirjoitus, ohjaus, valokuvaus, teksti ja leikkaus: Saku Soukka
Musiikki: Tatu Rönkkö
Ohjelmointi: Matti Hyvönen
Kesto: 23 min. 45 sek.

 

Teoskokonaisuuden tekemistä ja esittämistä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus, Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus, Frame Contemporary Art Finland ja Suomen Kulttuurirahasto.

 

 

 

Ikkuna välissä (2009-2018)

 

Ikkuna Välissä (2009-2018) koostuu videoesseestä (63 min.) sekä seinälle ripustettavien valokuvateosten kokoelmasta. Teoskokonaisuus havainnollistaa sisä- ja ulkotilojen vaihtelun kautta ihmisen suhdetta kaupunkiympäristöön sekä itseensä ja muihin ihmisiin. Erillisyys, ystävyys- ja rakkaussuhteet, kodin käsite, mainonta julkisessa tilassa sekä internet ovat läsnä. Videoessee on jaettu neljään osaan vuodenaikojen perusteella. Siinä tekstinpätkät, valokuvat ja äänet harhailevat eri suuntiin niin kuin mieli tekee. Sisä- ja ulkomaailman välissä on lasimainen pinta, joka hakee muotoaan. Kaikki kokonaisuuden valokuvat on otettu Helsingissä.

 

 


 

Meri tahtoo lisää suolaa (2018)

Ääniruno Meri tahtoo lisää suolaa (2018) pohjautuu Saku Soukan valokuva- ja runokirjaan Paperipeili (Noxboox, 2016).

 

Käsikirjoitus ja kertojaääni: Saku Soukka
Äänisuunnittelu: Johannes Vartola ja Saku Soukka

 

Paperipeili (2016)

 

Paperipeili (2016) on valokuva- ja runokirja, joka sivuaa ja yhdistelee autofiktiivisellä tavalla erilaisia teemoja kuten matkustaminen, vuodenajat, ilmastonmuutos, valo, pimeys, uskonto, rakkaus ja kuolema.

 

Valokuvat ja runot: Saku Soukka

Taitto: Saku Soukka

Taiton tekninen toteutus: Janne Lehtinen

Julkaisija: Noxboox (2016)

Koko: 17,3 cm x 24,5 cm, 160 sivua (pehmeäkantinen ja sidottu)

Painosmäärä: 300

Kieli: suomi

 

Virta (2014)

Videoteos Virta (2014) tuo esiin sisä- ja ulkotilan, sekä liikkeen ja pysähtyneisyyden välisen dialogin. Mereen, lentokenttiin ja muihin julkisiin liikennevälineisiin liittyvät kohtaukset visualisoivat liikettä, kun taas toisaalla päähenkilö on sisällä, ”eikä tee mitään”. Videokuva toistuu usein mekaanisesti ja ajankulu on häiriintynyt.

 

Käsikirjoitus, ohjaus, kuvaus, editointi ja äänisuunnittelu: Saku Soukka

Päähenkilö: Romina Farkas

Kesto: 16 min. 7 sek.

Muoto: Yksikanavainen video

 

Sokean aistit (2013)

Sokean aistit (2013) on valokuvista koostettu video, jossa valokuvat ilmestyvät mustasta ja katoavat mustaan. Teos käsittelee näkemisen, kätkeytymisen ja esiintulemisen sekä ihmisen ja eläimen välisen vuorovaikutuksen tematiikkaa pimeissä maisemissa ja tiloissa.

 

Käsikirjoitus, ohjaus, valokuvaus ja editointi: Saku Soukka

Äänet: Simon Spurrier

Kesto: 4 min. 19 sek.

Muoto: Yksikanavainen videoprojisointi pimeässä tilassa

 

Mennyt muovi (2008-2013)

Mennyt muovi (2008-2013) on teoskokonaisuus ihmisen ja muovin välisestä vuorovaikutuksesta. Siinä valokuvat yhdistyvät paikoin readymade-objekteihin, ja ne saavat myös veistoksellisia ilmentymiä.

 

 

 

Aina (2009-2011)

Aina (2009-2011) on 12 valokuvadiptyykin kokonaisuus.

 

Meri jakaantui ja vuoret menivät halki. Sydän löi kahdesti ja elämä jatkui. Tapahtumien henkilöt elivät heijastusta varten – sen takia – kulkivat peilejä taskuissaan. Toisinaan näkymät jakaantuivat pirstaleiksi ja toisinaan aika pysähtyi.