Kategoria: Yleinen

 

Scope teoskokonaisuus koostuu videoesseestä sekä seinälle ripustettavista valokuvapohjaisista teoksista.

 

Videoessee Scope (2012-2020) koostuu ohjelmoiduista valokuvista, teksteistä ja musiikista. Se käsittelee dissosiatiivista kokemusta ja ihmismielen sekä minuuden häilymistä. Teoksen alkupuolella ”minä” ja ”sinä” yhdistyvät, jonka jälkeen ihmismieli harhailee, ajautuu ja assosioi itsensäkin yllättäen. Päähenkilö lentelee impulsiivisesti eri maihin, suorittaa erilaisia toimia ja ajatuksia sekä vastaanottaa ja lähettää erilaisia viestejä. Jokainen kuvavaihdos videossa on määritelty erikseen digitaalisen käsityön ja koodauksen keinoin, ja niissä tapahtuu erilaisia vinksahduksia, haihtumisia ja yhteensulautumia – kunnes valokuva hakee kameran asettaman muotonsa – hetkeksi.

 

Seinille ripustettavat valokuvapohjaiset teokset ovat valokuvia, joita on usein vääristetty tekoälyn avulla. Valokuvista on valittu joitakin kohtia, jonka jälkeen käytetty työkalu on täyttänyt nuo valitut alueet uusilla pikseliyhdistelmillä imitoiden, tai yrittäen imitoida valokuvien ”todellisuutta”. Lopputulokset ovat usein surrealistisia ja vääristyneitä.

 

Videoessee ja seinille ripustettavat valokuvapohjaiset teokset tuovat molemmat esille kysymyksiä autenttisuudesta. Ne mietiskelevät ihmismielen luonnetta sekä ihmistä ympäröivää todellisuutta tavalla, jossa teosten muoto tukee käsiteltävää aihetta.

 

Teoskokonaisuuden tekemistä ja esittelyä ovat tähän mennessä tukeneet Taiteen edistämiskeskus, Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus ja Frame Contemporary Art Finland.

 

 

 

Ikkuna Välissä (2009-2018) koostuu videoesseestä (63 min.) sekä seinälle ripustettavien valokuvateosten kokoelmasta. Teoskokonaisuus havainnollistaa sisä- ja ulkotilojen vaihtelun kautta ihmisen suhdetta kaupunkiympäristöön sekä itseensä ja muihin ihmisiin. Erillisyys, ystävyys- ja rakkaussuhteet, kodin käsite, mainonta julkisessa tilassa sekä internet ovat läsnä. Teokset ovat omaelämäkerrallisia tavalla, joka viittaa autofiktio-termiin. Videoessee on jaettu neljään osaan vuodenaikojen perusteella. Valokuvien tietynlaiseen, joka kerta erilaiseen vaihtumiseen, on kehitetty omanlaisensa tekniikka. Lopputuloksena on hidas sisään-ulos -hengittely – eksistentialistinen idetiteettimietiskely, jossa mieli on alati muuttuva ikkuna. Tekstit, valokuvat ja äänet harhailevat eri suuntiin niin kuin mieli tekee. Sisä- ja ulkomaailman välissä on lasimainen pinta, joka hakee muotoaan.

2008 vuonna muutin Oulusta Helsinkiin ja jätin taakseni uskonnon (vanhoillislestadiolaisuus). Tämä teoskokonaisuus linkittyy elämänvaiheeseeni, kun elin ”uutta elämää uudessa paikassa”. Kaikki kokonaisuuden valokuvat on otettu Helsingissä.

 

 

 

 

Paperipeili (2016) on esikoiskirja joka sivuaa ja yhdistelee autofiktiivisellä tavalla erilaisia teemoja kuten matkustaminen, vuodenajat, ilmastonmuutos, valo, pimeys, uskonto, rakkaus ja kuolema.

 

Valokuvat ja runot: Saku Soukka

Taitto: Saku Soukka

Taiton tekninen toteutus: Janne Lehtinen

Julkaisija: Noxboox (2016)

Koko: 17,3 cm x 24,5 cm, 160 sivua (pehmeäkantinen ja sidottu)

Painosmäärä: 300

Kieli: suomi

 

 
Videoteos Virta (2014) tuo esiin sisä- ja ulkotilan, sekä liikkeen ja pysähtyneisyyden välisen dialogin. Mereen, lentokenttiin ja muihin julkisiin liikennevälineisiin liittyvät kohtaukset visualisoivat liikettä ja kaikkeuden haikeutta, kun taas toisaalla ollaan sisällä, ”eikä tehdä mitään”. Videokuva toistuu usein mekaanisesti ja ajankulu on häiriintynyt.

 

Kuvaus, äänet ja editointi: Saku Soukka

Näyttelijä: Romina Farkas

Kesto: 16 min. 7 sek.

Muoto: Yksikanavainen video

 
 

 
 

 
 

Sokean Aistit (2013) on valokuvaprojisointi, jossa valokuvat ilmestyvät mustasta ja katoavat mustaan. Teos käsittelee näkemisen, kätkeytymisen ja esiintulemisen sekä ihmisen ja eläimen välisen vuorovaikutuksen tematiikkaa pimeissä maisemissa ja tiloissa. Äänimaailma koostuu kenttä-äänityksistä.

 

Valokuvat: Saku Soukka

Äänet: Simon Spurrier

Kesto: 4 min. 19 sek.

Muoto: Yksikanavainen projisointi pimeässä tilassa

 

Mennyt Muovi (2008-2013) on teoskokonaisuus ihmisen ja muovin välisestä vuorovaikutuksesta. Siinä valokuvat yhdistyvät paikoin readymade-objekteihin, ja ne saavat myös veistoksellisia ilmentymiä.

 

 

 

Aina (2009-2011) on 12 valokuvadiptyykin kokonaisuus.

 

Meri jakaantui ja vuoret menivät halki. Sydän löi kahdesti ja elämä jatkui. Tapahtumien henkilöt elivät heijastusta varten – sen takia – kulkivat peilejä taskuissaan. Toisinaan näkymät jakaantuivat pirstaleiksi ja toisinaan aika pysähtyi.